Eilen kävi hannat, eli vitutuksen kasvettua tarpeeksi suureksi sain yllättäen tosi monta roikkuvaa asiaa tehtyä. Korjautin käsilaukun vetoketjun ihanalla Cittarin suutariukkelilla, vein lasit ja metallit kierrätykseen, pesin ikkunan, imuroin ja pyykkäsin. Pyykit voi nyt kuivattaa ulkona, ja nuuhkin puhdasta pyykkiä sitten hullunkiilto silmissä.

Ja mitä ihmettä! Tuometkin jo kukkivat! Tää on just se aika vuodesta, johon haluan pysäyttää ajan.

Olen viime päivinä kyllästynyt tähän livejournalin ulkoasuvalikoimaan, jotenkin vähän kökköjä ja lapsellisia nuo teemat. Tai sitten liian spesifejä. Jonnin verran oon kyllästynyt myös omaan naamaan. Nyt olen paheellisesti yo:n kirjaston koneella vain hupisurffailemassa, kun pitäisi kai työstää geetä. Gradua siis. Osa kavereista valmistui eilen, itse lykkään graduilua kirjoittamalla nettipäivikseen.

Hiukset, leikata vai ei? Siirryin kevyempiin hoitoaineisiin taannoin, ja latva on nykyään yhtä takkua. Ei kyllä hoitoaineiden vika sinänsä, eiköhän se ole ollut tällainen jo hyvän aikaa, on vain jäänyt piiloon hoitavien kerrosten alle.

Ehkä pitäisi etsiä Oodista kirjat kesäkuun tenttiä varten. Ehkä pitäisi käydä kampaajalla. Pitäisi kyllä säästää rahaa. Pitäisi pestä ikkuna. Haluaisin istuttaa kukkia ulos ruukkuun. Haluaisin päästä lomalle. Ennen sentään sain kirjastossa vähän paremmin töitä tehtyä, nyt en täälläkään. TURHAUTTAA. Mikähän tää on, kun kyllästyttää ja turhauttaa?

Toisaalta en uskalla muuttua, sillä entäs jos unohdan kaiken entisen?

Katsoin junan ikkunasta vihertyviä puita, ja teki mieli huutaa "ei vielä, ei vielä, en ole valmis kesään!" Tuli sellainen olo, että haluan hulluna tarttua kiinni johonkin odottavaan huhtikuun päivään. Yhtäkkiä kesä on täällä, enkä ole valmis. Pelkään menettäväni kesän, etten ehdi huomata sitä.

Lueskelen täällä porukoiden luona taas vanhoja lukio- ja vaihtariaikojen papereita. Voi tuota nuoruuden idealismia ja mustavalkoisuutta! En tajua, että tuosta on jo lähemmäs kymmenen vuotta, joissain tapauksissa jopa ylikin. Sen kyllä muistan, että ensimmäinen syksy lukiossa oli aika shokki. En tajunnut mitään opiskelusta tai mistään, ja olin varma, että olin ihan väärällä alalla/väärässä paikassa. Nyt kun lukee jotain niitä äidinkielen ohjevihkosia, tajuaa, että nehän olisivat edelleen yliopistokäyttöönkin sopivia, ohjeita tutkielmiin jne. Ja nykyään sellainen perustutkielmarakenne tulee selkärangasta. En tiedä, milloin se sinne livahti, koska lukion ekalla ja tokalla olin ainakin täysin pihalla, enkä tajunnut tuon taivaallista niistä ohjeista. Olin jopa aika ylimielinen ja varma omasta osaamisesta, kun en viitsinyt lukea niitä ohjeita. Onko sitten kumma, että fuksivuonna yliopistolla monet asiat tulivat täysin uutena, ja olin silloinkin koko vuoden hukassa. En vaan jotenkin osannut mielessäni yhdistää lukiota ja yliopistoa joksikin luontevaksi jatkumoksi, vaan erittelin ne täysin irrallisiksi entiteeteiksi. Entiteetti. Syö nyt jo kakkaa, Maija.

En tosin edes osannut ajatella pääseväni suoraan lukiosta jatko-opiskelemaan. Veli ehti aloittaa vuotta aiemmin opinnot yo:lla, mutta en siitä hirveästi saanut vinkkejä tai käsitystä. Jotenkin nyt toivoo, että voisi mennä aikakoneella ravistelemaan sitä 16-vuotiasta minua, ja selittämään asiat alusta juurin. Taas kerran toistuu se ajatus, että olen hukannut aikaa, kun en tajunnut ottaa asioista selvää. Mutta toisaalta: otinhan minä sitten loppujen lopuksi itse asioista selvää ja jotenkin kasvoin niihin juttuihin. Ei kai sitä kukaan olisi miun päähän saanut sen aiempaa, vaikka kuinka olisi takonut.

Aaahahahaa, teiniaikojen päiväkirjassa lukee, kuinka paniikissa olin, kun paino nousi peräti 67,5 kiloon! Huhhuh.

Ollaan puhuttu Hannan kanssa välillä maatuskoista. Siitä, miten ne vanhat maatuska-mummot pitävät sisällään kaikkia niitä nuorempia naisia, joita he ovat joskus olleet. Tuntuu välillä, että olen hukannut itsestäni pari maatuska-tyttöä vuosien varrelta. Hmm hmm.

Melko ikääntynyt olo valtasi mielen vappuna. Paheksuin teinejä ja yleensä huutavia humalaisia, mieli ei oikein tehnyt mitään tiettyä juomaa, mutta kuitenkin jotain olisi kiva ollut särpiä. Parilla ällömakealla sidulla sitten mentiin. Lähdin Kerubista kotiin puolenyön maissa, jeejee. En oikein tiedä, mitä aina vapulta odotan, mutta tavallaan petyn vähän joka kerta. Ehkä se on se hirmuinen hype; kaikilla pitäisi olla hauskaa ja kreisiä ja kuulia, ja sitten itse istuu paikallaan ja röyhtäilee.Toiseen nettipäivikseen kirjoittelin enemmänkin tästä baariblues-vaiheesta, joka on nyt kestänyt jo kohta puolitoista kuukautta ainakin. Tekisi mieli kovasti olla ihmisten ilmoilla, mutta sitten ei toisaalta jaksa jotenkin olla sosiaalinen.

Ääh, ärsyttää, että maailman paras psykologi jäi äitiyslomalle. Olisi tässä vissiin ollut vielä selviteltävää. Muutenkin oudon saamaton olo, ja ärsyynnyn pikkujutuista. Esim. jos joku ehdottaa vaikka lautapeli-iltaa, jotenkin nousee heti karvat pystyyn, että en todellakaan halua mitään kilpailujuttuja tai pakotettua ohjelmaa, vaikka yleisesti ottaen pelailu voisi olla ihan kivaa, ja on monia lautapelejä, joista tykkään (Scrabble, Alias). Ensireaktiot ovat vain jotenkin voimistuneet häiritsevästi. Samoin minkäänlainen poliittinen tai musiikkielitistinen keskustelu saa miut napsahtamaan kuoreen, en jotenkin osaa sivuuttaa sitä niin, että "nuo nyt puhuu aiheesta hetken, ja voin taas kohta liittyä keskusteluun, jos tulee toinen aihe, johon on enemmän tarttumapintaa".

(Nyt toi "ensireaktiot" näyttää miusta koko ajan sanalta "erektiot".)

Työt mietityttää edelleen. Tekisi mieli lopettaa. Mitäs sitten? Mamma betalar? Haluan Irlantiin ja Britteihin, mutta pelkään nyt jo tosi paljon lentämistä, tai siis kaikkea sitä matkajärjestelyä. Tämäkin on melko uusi, epämiellyttävä piirre minussa. Stressi-Erkkiys laajenee kaikille elämänalueille.

Alan olla henkisesti aika valmis leikkuuttamaan hiukset. Toisaalta sit pelkään, että [overreactivepanic]pitkien hiusten jälkeen häviän kokonaan kartalta, koska identiteettini muuttuu, ja leikkuu menee vielä pieleen, ja näytän nololta [/overreactivepanic]. Esimerkki vuodelta 1997:



LOLLERS.

Siinäpä vapputunnelmaa muutamaksi päiväksi...

Aah, mutustelen pieniä suklaamunia ja kuivattelen tukkaa. Tänään on ollut aikaansaanut olo; kävin hakemassa painosta elokuvatapahtumajulisteita ja käsiohjelmia, ja postitin ne ympäri Suomea. Sitten palkitsin itseni Hyveen katkarapuwokilla ja nappasin Karkkisilta noita nameja. Tavoitteeni pääsiäiselle oli syödä yksin Mignon-muna, mutta feilasin taas! Porukoilla käydessä aloitin Mignonin, mutta en jaksanut kerralla kaikkea, ja päätin säästää loput aamupalan peräruuaksi. Sinnehän se jäi jääkaappiin, muistin vasta junassa...

Lakaisukoneet kohisivat jo kaduilla! <3 Töistä tullessa oli puhtaat tiet ajella.

Jos YouTube jaksaisi toimia, linkittäisin tähän Lana Del Rayn "Blue Jeans" -biisin. Menee kategoriaan "kivat, pirteämmät biisit". :D Vähän kuin Nick Cave...

Jee jee, Ghost of Cinemare lähestyy, ja viikon päästä kulta tulee taas kaupunkiin. Onneksi työvuorokikkailu onnistui, ainoastaan torstaina on töitä, mutta sitten pe ja la saa valvoa rauhassa. :)

Tänään tuli sitten mieleen, että ainaisen sitkuttelun ja jossittelun sijaan kannattaa myös muistaa, mitä kaikkea kivaa miulla jo on. Silleen elämäntyylillisesti, jos nyt hetkeksi jätetään ne elämää suuremmat asiat (ystävät, rakkaus, terveys) erittelemättä. Nämä asiat ilostuttaa minua arjessani:

1) Mustat peeptoe-korkkarit ja kiiltävät punamustat korkkarit
2) Pätevä kahvinkeitin
3) Uudet mustat maiharit
4) Kynähame
5) Kevyt ja raikas valkoinen paita
6) Mitaleja urheilukisoista
7) Kiva läppäri
8) Bodhrán
9) Joitain lempikirjojani omassa hyllyssäni
10) Tuoksukynttilöitä
11) Hyvä paistinpannu
12) Räsymatot, joilla on Tarina
13) Oikean mallinen ja kokoinen musta käsilaukku (+muitakin kivoja)
14) Valkoinen Pentikin kynttilälyhty
15) Valkoiset, mukavan tekstuuriset valokuva-albumit täynnä hienoja muistoja
16) Ystäviltä saatua ja itsetehtyä taidetta

Entäs te, lukijat? Mitä kivoja juttuja teidän arjesta löytyy? :)

Ehkä joskus kannattaa tehdä tämmösiä haavekarttoja tai muuta new age -paskaa. ;) Kiva joskus haaveilla, mitä konkreettista haluaa tulevaisuudeltaan. Pitää muistaa aina välillä vähän rakennella pilvilinnoja. Nämäkin tosin vaihtuvat aika ajoin, joskus jopa päivittäin, mutta tässä viime aikojen toiveet:

1) Järjestelmäkamera, ihan vaikka semmonen tosi simppeli.
2) Hevosia, jossain muodossa. Okei, eläviä hevosia, mutta ei välttämättä omaa. Kiva vakituisratsu vaikka jostain tallilta.
3) Paljon kuohkeita lakanoita ja mahdollisuus kuivattaa niitä kesäisin ulkona.
4) Joku hajuvesi, joka sanoo "tässä tulen minä".
5) Tilava keittiö ja hyvä uuni.
6) Koti, jossa on suuret, mutta vedottomat ikkunat ja suht leveät ikkunalaudat.
7) Pehmeitä ja rauhallisia luonnonmateriaaleja. (Kuvitelkaa mielessänne pehmoinen, linjakas sohva, jolla on muutama sohvatyyny. Harmaat, pellavaiset tyynynpäälliset. Lattialla ihana karvalankamatto, sohvan vieressä iso viherkasvi ja kasa kirjoja.)
8)                                      (moottoripyörä)


Mitä sinä haluat tulevaisuudeltasi?

Miten miusta on tullu näin laiska kokki? Ja miksi miulla on aina nälkä? Nyt viimein muistin, että miullahan on soijaleikkeitä kaapissa, marinadiliemi odottaa jo. Huomiseksi sitten hyvää safkaa. Tuntuu, että saan koko ajan liian vähän proteiinia. Huomaan jaksavani paremmin, kun alla on vaikka joku full irish -aamiainen, mutta toisaalta terveys ei kai kestä sellaista koko aikaa. Soijasta sinänsä osaan kokkailla ihan kivoja juttuja, mutta se ei suurissa määrin oikein tunnu sopivan. Lyhyesti sanottuna, tissit tulee aroiksi ja huomaan olevani enemmän "moody". Kasvisestrogeenivau. Kalaa tosin voisin hyödyntää enemmän, nykyään syön sitä tosi harvoin. Pitäis varmaan toivoa lähikauppaan luomulihaa, nyt siellä on vain tavallista.

Viime aikoina oon myös yrittänyt vähentää juuston syömistä, ihan siksi, että sitä meni reilu kilo viikossa... Nyt sitten sen jäljiltä on vielä paikkaamatta proteiiniaukko. Naama myös jotenkin oireilee, varmaan viime viikon sokeritujauksen jäljiltä. J:n ollessa täällä tuli herkuteltua kaikkea nannaa. :D Nyt tosin sitten iho on taas vähän ärtyneempi. Pitänee käydä P&S:ssä ja haalia pähkinöitä sun muuta terveellistä naposteltavaa.

Viime aikoina on tullu myös haluja tenuttaa oikein kunnolla. Tervettä ja silleen. Jotenkin vaan kaipaan sitä "otetaan muutamia oluita ja hengaillaan" -menoa. Kaikilla on nykyään niin kiire, tai sitten en itse ehdi tapaamisiin. Olisi kiva käydä joskus rennosti baarissa ilman, että kellään on (huomattava) maailmantuska ja angsti, ja että vois olla vähän naamat. Humalahakuinen juominen? Ennemmin ehkä kaipaan vaan sellasta sosiaalista aspektia, vähän vaihtelua iltoihini.

Koin eilen lievää identiteettikriisiä. Suhailin Annan kanssa keskustan kaupoilla, ja ostin tukisukkahousut, mutta se ei minuuttani nakertanut, vaan se, että huomaan lähes kopioivani eräänkin bloggaavan Eevan ajatuksia ja mieltymyksiä. Tai en kopioi, koska itsekin tykkään paljon samoista asioista, mutta sitten mietin, että onko miulla omaa mielipidettä sit ollenkaan. Käytiin Annan kanssa nuuhkimassa parfyymihyllyä, ja yleensä en tykkää juuri mistään tuoksusta suoralta kädeltä, mutta tadaa! Eevan fanittama D&G 3 L'imperatrice kolahti heti (pun intended). Olen myös harkinnut samantyylisen kampauksen hankkimista ja haluaisin asua sellaisessa jugend-kivitalossa, jossa on erkkeri, leveät ikkunalaudat, korkeat huoneet ja lautalattiat.

Onneksi ehkä vaatetyylillisesti ei olla samoilla linjoilla. Enkä sentään kokkaa kaikkia Eevan ruokia, mutta monta reseptiä on kyllä tullut kokeiltua. Silti aika turhauttavaa. Kohta hommaan varmaan rustiikkisen lautapöydän ja pellavaliinoja.

Tukisukkahankinnastani olen sen sijaan ylpeä. Alle kolmella eurolla polvitukisukat! Jotain hyötyä noista Sokoksen kaaospäivistä. Nyt voin mennä vaikka iltarientoihin sirommissa kengissä, mutta tukehtumatta farkkuihin JA täyspitkiin sukkiksiin! Elämän pienet ilot.

Isompia iloja, sellaisia 500 kiloisia iloja oli eilinen ratsastus. <3 Jotenkin nyt aikuisena, kun on taas enemmän sinut oman kehonsa kanssa ja lihaskunto on parempi, ratsastuksesta aukeaa ihan uusia uria. Tuntivarauksemme oli tosin jotenkin unohdettu, ja sit päästiin onneksi samaan aikaan alkavalle tunnille, mutta ei se mikään aloittelijoiden tunti ollut... Piti tehdä väistöjä uralla ja muuta jännää. Onneksi suurin osa meni ihan ookoosti, ja kunnon venyttelyt illalla auttoi. En oo ehkä ihan niin jumissa kuin viimeksi. Hien siellä kyllä sai irtoamaan. Toivon mukaan puolen vuoden sisään uudestaan! :)

Miun pitäis aktivoitua täällä kai enemmän. Haluaisin kirjotella kaikkea, mutta aina kun käyn sivulla, en sitten jaksa mukamas kirjautua sisään, ja alkaa naputtaa. Kehittyisipä joku sellainen aivosähkömuistikirja, että voisi vain ajatella juttuja, ja sitten saisi ne tallennettua.

J oli täällä viitisen päivää, tänä aamuna kävin viemässä taas lentoasemalle. :( Äh, onneksi taas kohta nähdään, mutta silti kurjaa.Ehtii just tottua toisen läsnäoloon, ja sitten taas yksikseen oloa. Toisaalta ehkä naaman ja elimistön kannalta hyvä, ettei olla koko aikaa yhdessä; tää rasvan, suolan ja sokerin määrä nimittäin tunkee jo ihohuokosista ulos... Tänään tarkoitus mennä salille. Pitäisi laittaa itselle kalenteriin ihan ylös salipäivät ja -ajat, niin ehkä niitä tulisi sit noudatettua paremmin. Pitäisi, kannattaisi. Noita sanoja tuntuu tulevan nykyään usein miun suusta. Kaikkea pitäisi tehdä, vihanneksia kannattaisi syödä enemmän. Ihoa pitäisi kuivaharjata kolmesti viikossa. Ennen kaikkea, RAHAA pitäisi SÄÄSTÄÄ. Tiedän, että on tyhmää valittaa, kun miulla kuitenkin on rahallisesti varmaan vähän varmempi tilanne kuin monella kaverilla, mutta tää on kuitenkin miulle yhtä kaikki stressaava tilanne. Vaikka sinänsä Irlannin taannoinen reissu piti olla budjetoitu sopivasti, tuntuukin, että koko ajan rahaa valuu korvista ja silmistä ulos jonnekin sinänsä "turhaan", kuten kahvitteluun tai kaljoitteluun. Olisin halunnu tarjota J:lle kaikkea kivaa nyt loman aikana, ja J päätyikin taas maksamaan ison osan ruuista ja juomista. Pitäisiköhän haalia jotain ekstravuoroja töissä? Raah.

Nyt pitäis kai kiskoa itsensä tuonne ulos räntäsateeseen ja salille. Yhtään ei huvittaisi. Huvittaisi vain ryömiä peiton alle odottamaan kevättä ja virtaavaa vettä.